Tämä kuuluu sarjaan Suomi-100 suvussamme

TIIVISTELMÄ HARRI LOMMIN KIRJOITUKSESTA ”KESÄ TYKKIMIEHENÄ V. 1942

Tekstin tiivistänyt Finn-Göran Wennström

Talvisodan päätyttyä liityin sen ajan hengen mukaisesti Merisuojeluskunnan poikaosastoon. Osastoomme kuului ainakin 100 innokasta poikaa, ja pääsimme harjoittelemaan Kotkan pallokentällä. Minusta tuli ryhmänjohtaja ja venematruusi. Vuonna 1941 olin lähettinä Kotkan laatikkotehtaalla, jossa Merisuojeluskunta varmisti parakkituotannon turvaamisen. Isäni toimi Merisuojeluskunnan poikaosaston päällikkönä, ja sain häneltä tietää, että ”nyt olisi mahdollisuus ilmoittautua kurssille Sunilaan, jossa sotilaspojista tultaisiin tekemään tykkimiehiä paikallisiin ilmatorjuntayksiköihin”. Ikävuoteni eivät tosin olisi tätä mahdollistaneet, mutta pituuteni riitti hyvin ja pääsin vuonna 1942 mukaan noin kolmen viikon pituiseen koulutukseen. Meitä oli kaikkiaan 50 poikaa.

Tämä kurssi oli kokeiluluontoinen, sillä Pääesikunta halusi kokemusta siitä, miten 15-17 ikävuosien välillä olevat sotilaspojat menestyisivät tykkimiehinä kotiseudun ilmatorjuntajoukoissa. Kurssi oli tuona vuonna ainoa, mutta vuonna 1943 kutsuttiin lukioiden kuudes- ja seitsemäsluokkalaiset samanlaisiin tehtäviin mm. Helsingin ilmatorjuntaan.

Tiivis harjoittelu Sunilassa alkoi jalkaväen koulutuksella. Kuubalaista serenadia laulaen marssimme Sunilan Pirtiltä 85. Kevyen It-jaoksen tuliasemiin tykkiäksiisiin. Muita tutuiksi tulleita marssilauluja olivat ”Kuullos pyhä vala” ja ”Sillanpään marssilaulu”. Tykkikoulutus keskittyi tykkiryhmän eri tehtävien hallintaan, tulitoimintaan ja ammusten käsittelyyn.

Kurssin päätyttyä meidät 25 kotkalaista poikaa siirrettiin Kotkan Palotornin vuorelle, jossa yksikkömme 25. Kevyt ilmatorjuntajaos Torni sijaitsi. Tykkiasemien edestä raivattiin pois ylimääräiset esteet, jotka haittasivat tulitoimintaa. Saimme myös uudet 40mm:n Bofors-tykit vanhojen saksalaisten tykkien tilalle.

Tehtäväni ammusmiehenä oli huolehtia siitä, että tulitoiminnan aikana sain ojennettua ns. patruunakamman, jossa oli aina neljä ammusta, nopeasti lataajalle, jotta tulitoiminta ei keskeytynyt. Kiivaassa tulituksessa ammukset saattoivat loppua, jolloin niitä oli nopeasti haettava varastosta lisää. Eräässä tilanteessa olin hakemassa kahta kammallista naapuritykiltä, jolla oli toimintahäiriö, kun jouduin asemaamme vastaan hyökkäävän vihollishävittäjän tulitukseen. Pääsin kuitenkin ehjin nahoin tykillemme suojaan. Elokuussa 1942 yksi pommi sujahti vuoren suojakaidetta hipaisten alas Satamakadulle ja räjähti siellä. Yleensä ilmahyökkäykset tapahtuivat yöllä, joten päivällä huollettiin tykit, täydennettiin ammukset tykkiasemiin ja osallistuttiin oppitunneille sekä syötiin ja siivottiin. Saimme myös luvan käydä Uimalaitoksella uimassa, mikä oli todella hyvä asia, sillä luteet kiusasivat meitä aina öisin, ennen kuin ne saatiin hävitettyä.

Vihollisen lentotoiminta oli vilkkainta öiseen aikaan. Hälytyksiä tykeille oli usein sekä päivisin että öisin. Ja silloin oli mentävä tuliasemaan päällä olevasta varustuksesta riippumatta ja nopeasti. Meille kertyi vartiovuoroja joka viikko niin paljon, että monet alkoivat torkahdella vartiovuorollaan. Santsistakin saimme ”nauttia”, kun jaosjohtajamme oli yllättänyt puhelinpäivystäjän nukkumasta. Univelka teetätti tepposia, kun syvästä unesta piti kiirehtiä kohti tuliasemaa; fakta ja fiktio saattoivat mennä sekaisin.

Koulunkäynti kuitenkin jatkui sitten vaihtelevalla menestyksellä vuonna 1943. Saman vuoden keväällä olin uudelleen menossa ilmatorjuntajoukkoihin ja nyt Vesitorninmäelle. Yksikön vääpeli Martti Muinonen totesi, että olen alaikäinen ja kehotti pyrkimään lähetiksi Rykmentin esikuntaan, johon tehtävään pääsinkin. Kesällä 1944 olin naulaamassa Laatikkotehtaalla ammuslaatikoita aina rauhan tuloon asti.

Keväällä 1945 sain keskikoulun päästötodistuksen ja pyrin Kauppaopistoon, jonne pääsin toisella yrittämällä ja valmistuin keväällä 1949. Saman vuoden syksyllä jouduin kutsuntojen kautta varusmiespalvelukseen. Kotiuduin syksyllä 1950 reservin vänrikkinä (UK68) ja sain vielä kutsun kertausharjoituksiin vuonna 1956, jolloin minut koulutettiin panssarintorjuntakomppanian päälliköksi ja ylennettiin luutnantiksi.

Siihen sitten sotilastoimet päättyivätkin. HL/F-JW

==========================================================================

Kuvia Kaisa Rautavaaran esitelmästä ”Presidentillinen sukuni” – tässä on muutamia sukumme merkkihenkilöitä koottu kuvasivuksi. 

Toimintaa ja retkiä vuosien varrelta;

1988 Sukuseuran perustaminen päätettiin Hotelli Leikarissa pidetyssä 1. suku-
kokouksessa Kotkassa 6.8.1988, läsnä 313 sukulaista.

1991 veneretki Kotkan ympäri

Sukuseuran kokous Kotkan Seurahuoneella 10.8.1991, läsnä 122 henkilöä, joista 78
jäsentä + 44 sukulaista. Seuraavana aamuna meriristeily Kotkan ympäristössä, mukana 63 henkilöä.

1994 Matka Norjaan suvun syntysijoille

Sukuseuran kokous Norjaan suuntautuneen matkan yhteydessä Viking-Linen
Cinderella-laivalla 22.7.1994, kokouksessa läsnä 53 henkilöä, joista 42 jäsentä + 11
sukulaista. Matkan aika kaikkineen 22.-26.7. ja matkaan lähti 72 henkilöä, joista 10 jäi Ruotsiin.
Suomen Sukututkimusseuran pyynnöstä kerätty/toimitettu sinne jonkin verran
sukumateriaalia koskien Suomen tasavallan presidentti Martti Ahtisaarta.

1995 teatteriretki Kotkan, kaupunginteatterin ”Harmony Sisters”-esitykseen ravintola Täysikuussa.

Sukuseuran toimesta käytiin 25.2.1995 seuraamassa Kotkan Kaupunginteatterin
Harmony Sisters’ien elämää kuvaavaa esitystä ravintola Täysikuussa. Läsnä 42 sukuseuran jäsentä ja muuta sukulaista.
Muistomerkki norjalaisille’-projektin käynnistys 22.5.1995. Puheenjohtaja ja sihteeri
luovuttivat aloitteen Kotkan kaupungin toimialajohtaja Pentti Lintuselle.

1997 Presidentti Martti Ahtisaaren kutsumana vierailu Kultarannassa (197 hlöä) 20.7.1997 presidentin kesäasuntoon Naantalin Kultarantaan. Mukaan lähti 196 jäsentä.

Sukuseuran kokous Kotkassa, Seuratalo Sampo 26.7.1997. Läsnä 143 henkilöä,
joista 128 jäsentä + 15 sukulaista.
Sukuseuran jäsenet kutsuttu samana iltana Kotkan norjalaisen ystävyyskaupungin
Fredrikstad’n kulttuuri- ja elinkeinoelämän edustajien järjestämälle vastaanotolle Kotkan kantasatamaan, jonne sukuseuralaisia ehtikin runsain määrin (tarkka määrä ei tiedossa). Meille oli järjestetty mm. hauska leikkimielinen ’yhteishenki’-testi, mikä nähtävästi läpäistiin, koska seura edelleen toiminnassa.
Muistomerkki norjalaisille’-projekti sai täyttymyksen myös 26.7.1997, kun Kotkan
kaupungin toimesta kunnostetut/modernisoidut ns. Norjalaispytingit ’uudelleenvihittiin’ käyttöönsä ja samalla paljastettiin yhden pytingin seinään kiinnitetty muistolaatta 1872 Suomeen saapuneiden norjalaisten saha-ammattilaisten kunniaksi.

1998 Oopperamatka Savonlinnaan, Sukuseuran 10.vuotistaipaleen johdosta järjestettiin oopperamatka Savonlinnaan
18.7.1998. Nähtiin Kanden oopperan esitys – Ruggero Leoncavallo: Pajatso sekä Pietro Mascagni: Cavalleria Rusticana. Mukana 40 sukuseuralaista.

2000 retki Kotkassa maitse mm. Sapokan vesipuisto ja meritse (Fort Slava, Mussalon
syväsatama ja Kärkisaari).Sukuseuran kokous Kotkan Klubilla 22.7.2000. Läsnä 66 henkilöä, joista 59 jäsentä + 5 sukulaista + 2 kutsuvierasta.

2000 Kantaisän ja –äidin muiston kunnioittaminen-projekti - Muistolaatta
Sääntömääräisen sukukokouksen (26.7.1997) valtuuttamana hallitus selvitysten
jälkeen ”pystytti” muistolaatan Norjasta saapuneiden Olaus Adolf Jakobsenin ja Grethe Marie Martinsenin kunniaksi Helilän (Kymin) hautausmaalle, jälkeläisistään vanhimman Julius Mareniuksen hautakiveen. Muistolaatta saatiin paikoilleen kesällä 2000 juuri ennen sukukokousta ja sen paljastustilaisuus oli Kymin hautausmaalla 22.7.2000 klo 14.00.  Tilaisuudessa piti muistopuheen rovasti Varpu Sintonen.

2003 tutustuminen Kyminlinnan varuskunta-alueeseen ja Venäjän keisarin Aleksanteri III:n rakennuttamaan kalastusmajaan Langinkoskella.

Sukuseuran kokous Kotkassa, Ravintola Duetto, Kotkan Konsettitalolla 19.7.2003.
Läsnä 62 henkilöä, joista 51 jäsentä + 9 sukulaista + 2 kutsuvierasta.
Seuraavana aamuna historiallinen kieroajelu -> Ensin Kymin hautausmaalle
kukittamaan esivanhempiemme muistomerkkihautaa, sitten tutustuminen venäläisten 1700 ja 1800-lukujen vaihteessa rakentamaan kasarmialueeseen Kyminlinnaan ja sieltä sitten Langinkoskelle, missä tutustuminen vuonna 1889 rakennettuun keisarilliseen kalastusmajaan. Mukana 32 henkilöä.

2006 risteily Pyhtään Kaunissaareen

Sukuseuran kokous Hotelli Leikarissa Kotkassa 22.7.2006. Läsnä 56 henkilöä, joista
44 jäsentä + 10 sukulaista + 2 kutsuvierasta.
2006 Seuraavana aamuna meriristeilylle Kotkan lähellä sijaitsevaan, mutta Pyhtään kuntaan
kuuluvaan Kaunissaareen. Risteily kesti klo 16:een asti ja mukana oli 36 henkilöä.

Toiminta on ollut erittäin monipuolista. Kantaisän ja –äidin muiston kunnioittaminen-projekti. 

2009 Sukuseuran kokous Next Ravintola Wanha Lasimestarissa/Karhulan Hovissa
Kotkassa 18.7.2009. Läsnä 26 henkilöä, josta 23 jäsentä + 3 sukulaista.
Seuraavana aamuna kokoonnuimme elämysmatkalle uuteen Merikeskus Vellamoon,
jossa on sekä Suomen Merimuseo, Kymenlaakson museo että Tietokeskus Vellamo.

2010 Sukuseuran ylimääräinen kokous Kotkassa, Villa Kantolassa 19.6.2010. Läsnä 19
jäsentä. Käsiteltiin Patentti- ja rekisterihallituksen tekemät muutosesitykset seuran sääntöihin.
Sukuseurasta tuli Prh:n hyväksymispäätöksellä 17.8.2010 rekisteröity yhdistys
(anomus lähetetty 2.8.2010) ja seuran virallinen nimi on nyt Adolfsen-sukuseura ry.

2011 Adolfsen-sukuseura ry hyväksyttiin Sukuseurojen keskusliitto ry:n jäseneksi 04/2011.

2012 Sukuseuran kokous Ravintola Vaustissa, Kotkan Konserttitalo 30.6.2012. Läsnä 30
henkilöä, joista 29 jäsentä + 1 sukulainen.

Muistolaatta

Sääntömääräisen sukukokouksen (26.7.1997) valtuuttamana hallitus selvitysten jälkeen ”pystytti” muistolaatan

Norjasta saapuneiden Olaus Adolf Jakobsenin ja Grethe Marie Martinsenin
kunniaksi Helilän (Kymin) hautausmaalle, jälkeläisistään vanhimman Julius Mareniuksen hautakiveen.

Muistolaatta saatiin paikoilleen kesällä 2000 juuri ennen sukukokousta ja sen paljastustilaisuus oli Kymin hautausmaalla 22.7.2000 klo 14.00.  Tilaisuudessa piti muistopuheen rovasti Varpu Sintonen.

Aloitteita
Adolfsen-sukuseuran 22.5.1995 Kotkan kaupungin johdolle esittämä aloite ”Muistomerkki norjalaisille”- projektista sai täyttymyksensä  26.7.1997, jolloin kaupungin  kunnostamat/modernisoimat ns.  Norjalaispytingit ”uudelleenvihittiin”  käyttöönsä sekä paljastettiin yhden pytingin seinään kiinnitetty muistolaatta  1872 Suomeen saapuneiden norjalaisten saha-ammattilaisten kunniaksi.